KESÄTEATTERINÄYTELMÄT
Mettäperän poika
– Samuli Paulaharjun elämäRintakyliä ja larvamaita -teoksen pohjalta
Käsikirjoitus ja ohjaus: FT Kirsti Manninen
Henkilöohjaus: Epp Saar
Esitysvuodet: 2003 ja 2004
Kunnianosoitus Mettäperän pojalle
Samuli Paulaharju syntyi vuonna 1875 kurikkalaiseen kärryseppien sukuun Kampinkylään, pitäjän larvamaille Karhunvuoren laitaan. Paulaharjun torpan poika oli kirjatoukka pienestä pitäen, vaikka yrittikin kansakoulun jälkeen tehdä töitä niin puotipuksuna kuin suota kuokkimalla. Kun Samuli, nuoren vaimonsa yllyttämänä, vihdoin hakeutui Jyväskylän seminaariin, ei pitäjästä tahtonut löytyä takuumiestä hänen opintolainalleen.
Alta kulmain seurasivat kurikkalaiset tulevina vuosikymmeninä outoa reppuherraa, joka opetti talvet ensin karjalaisella kyläkoululla, sitten Oulun kuuromykkäinkoulussa mutta käytti kaiken vapaa- aikansa ja kesälomansa koluamalla Karjalan ja pohjola syrjäseutuja. Kasvava perhe hakeutui kesäisin sukulaisten turviin Kurikkaan, kun isä resusi pitkin maailmaa. Oliko siinä nyt mitään järkeä?
Vasta kun Paulaharju vuonna 1932 julkaisi Härmän aukeilta – teoksen, heräsivät kurikkalaisetkin. Miksei mies tehnyt kirjaa kotipitäjästään? Olihan Samuli jo nuorena pojankloppina kerännyt muistitietoa omilta isovanhemmiltaan ja vanhemmiltaan ja toimittanut 1900 – luvun alussa valtavan laajan Kurikan murre- ja perinnekeräelmän Suomalaiselle Kirjallisuuden seuralle.
Tämä teatteriesitys, joka sadan eri-ikäisen kurikkalaisen voimin saatiin rakennettua Kurikan museonmäelle, oli tämän ajan ihmisten kunnianosoitus pitäjän suurelle pojalle. Se oli sydämiin ja sydämestä rakennettu muistomerkki.
Mettäperän poika ei ollut mikään elämänkertanäytelmä, vaikka se myötäilikin Paulaharjun pitkän elämän kaarta torpanpojasta kansanperinteen kerääjäksi ja professoriksi. Esitys perustui lähes kokonaan Paulaharjun omiin teksteihin ja ennen muuta Rintakyliä ja larvamaita – teokseen. Se kertoi vanhasta Kurikasta, Paulaharjun omasta suvusta ja elämänvaiheista sellaisena kuin Paulaharju on itse niitä kuvannut. Ennen muuta esityksen tekijät ovat halunneet välittää nykyajan katsojille sen syvällisen ihmisen ja elämän ymmärryksen, joka huokuu Paulaharjun jokaisesta sanasta.