Rakennukset

Kurikan museo

Latva-Kurikan paapantupana tunnettu museotalo on peräisin 1800-luvun ensimmäisiltä vuosikymmeniltä. Latva-Kurikan talo on alun perin sijainnut kantatie 67 varressa Kurikankylässä. Se jäi vaille vakinaisia asukkaita, kun siinä elelleet tilan vanhaisäntäpari Juho Heikki ja Heleena Latva-Kurikka kuolivat 1927 ja 1930. Sen jälkeen talo oli vain ajoittaisessa käytössä. Talon pihapiirikin oli käynyt ahtaaksi, koska paapantuvan viereen oli rakennettu uusi päärakennus. Siten talo päätyi tarpeettomana huutokaupattavaksi 1936.

Kauppias Antti Orhanen osti talon huutokaupasta ja antoi sen pitäjänmuseoyhdistykselle Kurikan yksityiskauppiaiden lahjana. Yhdistys palkkasi rakennusta siirtämään ja pystyttämään Viljami Vähävuoren kumppaneineen, jotka päättivät urakkansa vapun tienoilla 1938.

1944–55 museotalo jouduttiin luovuttamaan ensin yhteis-, sitten kansakoulun käyttöön. Rakennuksen vapauduttua 1955 Kurikka-Seuraksi muuttunut yhdistys ryhtyi kunnostamaan museota ja Kansallismuseon intendentti Hilkka Vilppula vastasi museon suunnittelusta. Museon avajaiset pidettiin heinäkuussa 1965.

Panttilan paja

Vuonna 1967 Kurikka-Seura sai lahjoituksena maanviljelijä Eelis Panttilalta vuonna 1856 rakennetun pajan Koivistonkylästä. Pajan rakentamisvuosi on päätelty sen oviaukon yläpuolella olevan puuleikkauksen perusteella. Panttilan talo on ollut saman suvun hallussa 1540-luvulta lähtien ja perimätiedon mukaan talossa on aina ollut paja. Pajassa on esillä seppien työntuloksia sekä työvälineitä, mm. ahjo.

Myllykylän mylly

Keski-Kurikan isännät rakensivat myllyn vanhoista hirsistä vuosisadan vaihteessa Myllykylään, jossa oli aikanaan kolme myllyä, tätä myllyä kutsuttiin keskimyllyksi. Juho ja Salomoni Koskinen ostivat myllyn vuonna 1903. Mylly toimi vuokramyllynä 1960-luvun alkuun, jolloin se lopetti toimintansa.

Koskisen perikunnan 1970-luvulla lahjoittama mylly ei ole säilynyt alkuperäisessä asussaan, koska sitä ei pystytetty sen omimpaan ympäristöön veden äärelle. Museonmäelle myllyn hirsistä rakennettiin vuonna 1979 museon viereen kolmifooninkinen liiterirakennus, jonka keskikerroksesta tehtiin myllyntyylinen. Ensimmäisinä vuosina myllyliiterin kamarissa toimi kesäkahvila.

Harju-Säntin aitta

Vuonna 1980 Kyllikki Laulaja ja hänen tätinsä Anni Harju-Säntti lahjoittivat Kurikka-Seuralle Harju-Säntissä sijainneen vuonna 1794 rakennetun vilja-aitan, joka on museon pihapiirin vanhin rakennus. Aitta kuului alun perin Yli-Säntin tilaan, josta se siirrettiin päätilasta 1888 lohkottuun Harju-Sänttiin.

Kappalaispappilan aitta

Kappalaisen pappilan aitta on kuulunut vuonna 1916 rakennetun Kurikan kappalaisen pappilan pihapiiriin. Sen rakentamisvuosi on 1904. Kurikka-Seura sai sen omistukseensa vuonna 1991, kun Kurikan kaupunki oli rakentamassa pappilan tontille päiväkotia, ja niinpä kaupunki lahjoitti aitan Kurikka-Seuralle. Kaupungininsinööri Erkki Anttila piti aittaa komeana ja halusi sen säilyvän Museonmäellä. Aitta siirrettiin kokonaisena nosturin avulla mäelle. Aitassa on näyttelytilat vaihtuville kesänäyttelyille.

Kurikan kotiseututalo

Kurikan kotiseututalo on vuonna 1867 rakennettu Rinta-Kiskolan talon päärakennus, joka perimätiedon mukaan rakennettiin ensimmäisen kerran Kiskonniemeen 1700-luvulla. Talo on tyypillinen kurikkalainen talonpoikaistalo. Rakennuksen siirtotyöt aloitettiin vuonna 1986, ja vuodesta 1988 alkaen talo on toiminut kotiseututalona.

Talo on sisustettu 1920-luvun tyyliin. Kotiseututalon sisustuksen suunnittelussa apua saatiin Etelä-Pohjanmaan maakuntamuseosta ja Suomen kotiseutuliitosta. Lisäksi Kiskolan suvun jäseniä haastateltiin 1920-luvun interiöörin selvittämiseksi.

Kotiseututaloa vuokrataan häiden ym. perhejuhlien pitopaikaksi. Lisäksi ryhmät voivat tilauksesta nauttia kropsukahvit kotiseututalolla. Talon yläkerrassa on näyttelytila, jossa on vaihtuvia näyttelyitä.

Museonmäen kesäteatteri ja katsomo

1990-luvun loppupuolella Kurikka-Seura ryhtyi esittämään Museonmäellä kesäteatterinäytelmiä, minkä vuoksi Museonmäelle päätettiin rakentaa kunnolliset puitteet näytelmille 2000 -luvun alussa.

Arkkitehti Timo Hakamäki suunnitteli mäen rakennuskannan talonpoikaistyyliin sopivan kesäteatterinäyttämön ja katsomon, joista jälkimmäinen valmistui kesällä 2007.

Ala-Säntin luhtalato

Viimeisin Museonmäelle koottu rakennus on Vesa Porren lahjoittama, Ala-Säntissä alun perin seissyt luhtalato, joka koottiin Museonmäelle talkoilla 2007 ja katettiin päreillä keväällä 2008.

Vesitorni

Museonmäellä on vesitorni, joka valmistui Kurikkaan 1951. Vesi otettiin Jalasjoen ja Kauhajoen yhtymäkohdasta. Vesitornista vedenjakelu ulottui aseman seudulle ja kirkonkylän keskustaan. Kurikka-Seuran lunasti vesitornin omistukseensa 1970-luvun lopulla yhdellä ainoalla markalla. Vesitorni on toiminut paitsi kesäkahvilana myös näkötornina.

Kurikan museo ja kotiseututalo -esite


Alkuun